1. luku
1Onneksi
olkoon! Olet valinnut luettavaksesi oikean kirjan! Tässä on
avattuna onni ja ilo ja kaikki se suru, mikä siitä seuraa, että on
tunteet ja tietoisuus. 2Tästä
alkaa sinun tiesi onneen ja iloon, jos vain olet siihen valmis. Tie
ei ole helppo kulkea, muttei ole elämäkään ja tylsyys on
helppoutta etsivän palkka. 3Onnea
saa harjoittelemalla ja kuuleman mukaan myös kylliksi suremalla.
4Aloittakaamme
ensimmäinen harjoitus siis pyhällä suullisella, joka kahvin ja
kerman jälkeen tulee tarpeeseen, jotta hampaasikin onnesta
iloitsisivat ja ilosta onnehtisivat. 5Muista
tämä rituaali toistaa jokaisen aterian ja välipalan jälkeen, niin
tulet hampaasi paremmin säilyttämään!
6Kuten Essin rehellisen kirjan apokryyfikirjoituksissa mainitaan:
”Ja hän antoi
heille purukumin ja fluorihammastahnan.
Ja hän maistoi,
että se oli hyvä.”
7Mutta
heiltä ei kysytty, sillä tutkimusten mukaan fluori ja xylitoli on
hyväksi hampaille: ne estävät reikiintymisen ja hammaskiven
muodostumisen. Hampaiden pesu kahdesti päivässä on suositus.
8Vain
pyhä suullinen xylitolia siunaa ruokasi vatsan lepoon ja myös
erilaisilla tableteilla voit xylitolin tarpeesi täyttää!
10Kuten
sateenkaari syntyy sateesta ja herkulliset asiat (kuten sokeri ja
kerma) ovat usein epäterveellisiä, on onnikin tuleva sitä
suuremmin, mitä kovemmin sattuu. 11Hammaslääkärikäyntikin
on nautinnollista, kun tarpeeksi monta päivää on suuhun särkenyt.
12Tämä
tietysti on vain lohdutus niille, joita hetkellisesti hiukkasen
harmittaa jokin asia tai toinen. Heille on toivoa siitä hyvästä
olosta, joka pian taas korvaa huonon. 13Toisilla
toivo horjuu, kun pidempään mieli mustuu... 14He
tarvitsevat muut pitämään heitä pinnalla sen aikaa, kun pyörre
kiskoo syvyyksiin ja kunnes se ehkä saadaan taannutettua – tavalla
tai toisella. 15Tarjoa
siis purkastasi myös muille, jotta he mahdollisesti voivat myös
kahvi- ja kermaherkiisi toiste osallistua, kun voima jälleen heidät
täyttää.
16Onnea
ja iloa ei voi tehdä tekemällä. Ne tulevat olemalla. Ehkä vähän
keskittymällä. Tai joskus jopa tuurilla. Kenties ne eivät tule
vaan ovat jo, eikä niitä edes huomaa ennen kuin ne ovat taas
poissa. 17Parhaiten
onnen ja ilon etsintä onnistuneekin, jos malttaa hetkeksi unohtaa
niiden etsinnän ja olla vain. Itsensä kanssa. Tässä. 18Nyt.
19Myös
synkimmässä synkkyydessä tämä hetki on tärkeää. Kun ei jaksa
käsitellä mitään, on hetkessä oleminen ja mielen tyyneys
kultaakin kallisarvoisempaa.
20Elämäntapaoppaita
on jo vaikka muille jakaa. Tämä ei ole sellainen, joten kannattaa
lukea ensin itse ennen kuin tätä eteenpäin jakaa.
21Nyt mennään iloisen onnellisella intuitiolla ja katsotaan, mitä sitten käy!
21Nyt mennään iloisen onnellisella intuitiolla ja katsotaan, mitä sitten käy!
1 EKK
1:33, ERK 2:5–6, ERK 2:16, ERK 4:6, ERK 5:11, ERK 5:15
2 EK
1:14, ERK 2:14, ERK 4:8–10
3 ERK
3:3
4 EKK
2:2
5 EKK
2:7, ERK 3:9
6 EAK
(Essin apokryyfikirjoitukset) 1:5
7 ERK
2:12, ERK 2:17
8 EKK
1:29, EAK 1:1–5
9 EK
1:18
10 EK
1:8, EKK 1:7, EKK 1:19
11 EKK
1:13
12 EKK
2:5–7
13 ERK
3:6–8, EK 2:1–10
14 ERK
5:17–19
15 ERK
1:7, OIK 2:6
16 EK
2:7, ERK 4:13
17 EAK
1:1
18 EK
2:1
19 EKK
1:10, OIK 2:3, EAK 1:9–12
20 EK
1:3, OIK 2:7