I

Itken itseni ihmiseksi:

ilman

ilmaa

en voi

hengit

tää.

Ilman

ihmis

tä

olen

ilmaa

vaan.

Ihminen minussa itkee.

II

Yksi

Numero

2

 

 

III

Kaunis ja karu

korvien kiro.

Kaikuva kallo,

kiljuva kieli.

Kirkastuva mieli

kun hiljenee

kuultu

kieli

ıləıʞ

nʇlnnʞ

əəuəɾlıɥ unʞ

ıləıɯ ɐʌnʇsɐʞɹıʞ

˙ıləıʞ ɐʌnɾlıʞ

'ollɐʞ ɐʌnʞıɐʞ

˙oɹıʞ uəıʌɹoʞ

nɹɐʞ ɐɾ sıunɐʞ

III 

IV

Ivan, tuo ivan ja ilveilyn kuningas.

Ivan tuo ilveet 

ja ilkeilyn

lähemmäs.

Ivan tuo,

ilveet luo,

Ivan tuo

ilkeyden vuo

Varjojen kuninkaan ilmeinen ja 

viimeinen Ivan on 

viholli

nen

!

V

   Värit varisevat viimassa  

                        värjätyille varjoille.  

                                                  

                   Varis vilahtaa varjojen välissä, 

                     viistää vettä viiksillään. 

                                     

 Vihellän virttä viidettä 

 vieden varjot veneeseen                 

                                   

 ja viimeinkin vapaana        

           valahdan virtaan 

                            

           viimeiseen.