Laitan elämäni reppuun. Suljen repun kassakaappiin ja lukitsen sen. Nielaisen avaimen.
Putoan. En ota mistään kiinni ja vain putoan. Pysähdyn, kun päätän niin,
mutta ensin minun on tultava ulos.
Kun tulen ulos, on minun otettava vastuu siitä kaikesta,
minkä suljen sisääni; ei vain siitä, minkä syljen suustani.
Kuten jotkut ehkä tietää, en hirveesti harrasta runoja, mutta tämä syntyi tänään Sylvia Plathin runoja ja novellin alkua kuunnellessa. Plop vaan.
VastaaPoistahmm. olin kirjoittavinani viimeiseksi sanaksi "ulo", mutta ehkä toi suukin toimii...?
VastaaPoistaAika rankka.
VastaaPoistaKyllä tää ihan menee. Ja sä muka et osaa kirjoittaa runoja, höpönlöpö! Nekin kirjoitusryhmän runot viimeksi oli loistavia:))
sä oot välillä vähän turhankin loistava hehkuttaja ;) *pus*
VastaaPoista*"ulo"="ulos"
No pitäähän sitä kehua kun sä oot vaan niin hyvä!*pus pus*
VastaaPoistaMä näin tuon ulo-sanan automaagisesti ulos-sanana. En edes huomannut että se oli virheellinen ennenkuin sä sanoit sen:))